Mikä on uusi Jerusalemin kuningaskunta?

Uusi Jerusalemin kuningaskunta on historiallisesta Jerusalemin kuningaskunnasta innoituksensa saanut nykyaikainen mikrovaltioprojekti. Se yhdistää historian, kristillisen perinnön, yhteiskunnallisen ajattelun, taiteen, käsityöt ja yhdessä tekemisen yhdeksi eläväksi kokonaisuudeksi.

Kyse ei ole kansainvälisesti tunnustetusta valtiosta, eikä projekti vaadi itselleen maa-aluetta tai poliittista valtaa. Sen tarkoitus ei myöskään ole teeskennellä olevansa jotakin sellaista, mitä se ei ole.

Sen lähtökohta on toinen:

Historiaa ei tarvitse ainoastaan lukea. Sen voi myös herättää eloon.

HISTORIA REVIVISCAT, PROSIT DELECTETQUE

Herätköön historia eloon, olkoon se hyödyksi ja iloksi.

Nämä sanat ovat Jerusalemin kuningaskunnan motto, mutta samalla ne tiivistävät koko projektin tarkoituksen.

Historiasta voi oppia kirjoista, museoista ja luennoilta. Sitä voidaan kuitenkin lähestyä myös tekemällä. Vaakunan suunnitteleminen johtaa heraldikan maailmaan. Kolikon tai setelin suunnittelu avaa rahojen historiaa. Lain laatiminen herättää kysymyksiä vallasta, oikeudesta ja yhteiskunnasta. Seremonian suunnitteleminen vie keskiajan, kirkollisten perinteiden ja symboliikan äärelle.

Uudessa Jerusalemin kuningaskunnassa historia ei siis ole vain tutkimisen kohde. Siitä rakennetaan jotakin uutta. Projektia voisi verrata yhtä aikaa elävään historiaan, maailmanrakentamiseen, taideprojektiin, käsityöharrastukseen ja yhteisölliseen kokeiluun. Valtion muoto kokoaa nämä erilaiset asiat yhdeksi kokonaisuudeksi. Tarkoituksena ei ole, että Uudesta Jerusalemista jonakin päivänä tulisi Suomen tai Ranskan kaltainen valtio. Sen arvo ei riipu siitä, tunnustaako jokin hallitus sen olemassaolon tai löytyykö sille oma maa-alue kartalta.

Samalla tavalla pienoisrautatie voi olla mielekäs, vaikka sillä ei kuljeteta oikeita matkustajia, ja historiallinen elävöittäminen voi olla arvokasta, vaikka osallistujat eivät todella elä keskiajalla. Tekeminen, oppiminen, luovuus, yhteisö ja siitä syntyvät ajatukset ovat itsessään tarkoituksen arvoisia.

Jerusalemin kuningaskunnan kolme keskeistä ajatusta voidaan kiteyttää sanoihin:

Historia – Luovuus – Palvelu.

Historia antaa valtakunnalle juuret. Luovuus antaa sille muodon. Palvelu antaa sille mahdollisuuden tuottaa myös jotakin hyvää ympärilleen.

Historiallinen Jerusalemin kuningaskunta

Jerusalemin kuningaskunta saa nimensä oikeasti olemassa olleesta keskiaikaisesta Jerusalemin kuningaskunnasta.

Jerusalemin kuningaskunta syntyi vuonna 1099 ensimmäisen ristiretken seurauksena. Sen alueet sijaitsivat Välimeren itärannikolla nykyisen Israelin, Palestiinan, Libanonin ja niiden lähialueiden suunnalla. Valtakunnan pääkaupunkina oli aluksi Jerusalem.

Jerusalemilla oli kristityille erityinen merkitys, koska kaupunki liittyy Jeesuksen elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Samalla alue oli jo keskiajalla monien kansojen, kielten, kulttuurien ja uskontojen kohtaamispaikka. Jerusalem menetettiin Saladinin joukoille vuonna 1187, mutta Jerusalemin kuningaskunta jatkoi olemassaoloaan tämän jälkeen rannikkoalueilla. Ristiretkivaltioiden viimeiset merkittävät tukikohdat menetettiin vuonna 1291.

Tämä historia on kiehtova mutta myös monimutkainen. Jerusalemin kuningaskunta ei pyri palauttamaan keskiaikaa eikä romantisoimaan sen sotia tai konflikteja.

Sen sijaan historiasta otetaan symboleja, perinteitä, kysymyksiä ja inspiraatiota ja pohditaan:

Millainen Jerusalemin kuningaskunta voisi olla, jos sen perintö heräisi uudelleen eloon meidän aikanamme?

Mikä ihmeen mikrovaltio?

Tässä projektissa sanalla mikrovaltio tarkoitetaan kansainvälisesti usein sanalla micronation kutsuttua ilmiötä.

Mikrovaltio on ihmisten perustama hanke tai yhteisö, joka ottaa käyttöönsä joitakin oikean valtion tunnusmerkkejä. Sillä voi olla esimerkiksi oma nimi, lippu, vaakuna, hallitsija tai presidentti, perustuslaki, lakeja, kansalaisia, kunniamerkkejä, rahoja, postimerkkejä ja juhlapäiviä. Tällainen mikrovaltio ei kuitenkaan ole samalla tavalla suvereeni valtio kuin esimerkiksi Suomi, Ruotsi tai Ranska. Sillä ei yleensä ole kansainvälistä tunnustusta eikä itsenäistä maa-aluetta.

Mikrovaltiot voivat olla keskenään hyvin erilaisia. Jotkut ovat humoristisia, jotkut poliittisia tai yhteiskunnallisia kokeiluja. Toiset liittyvät taiteeseen, historiaan, kulttuuriin tai maailmanrakentamiseen. Jerusalemin kuningaskunta kuuluu ennen kaikkea viimeksi mainittuun joukkoon. Sitä voi ajatella kokonaisen kuvitteellisen valtakunnan rakentamisena oikeassa maailmassa.

Sen sijaan, että valtakunta olisi olemassa vain romaanin sivuilla tai tietokonepelissä, sille tehdään oikeita asiakirjoja, tunnuksia, esineitä, perinteitä ja tapahtumia.

Mitä valtakunnassa tehdään?

Jerusalemin kuningaskuntaa rakennetaan vähitellen pala palalta.

Valtakunnalle laaditaan perustuslakia ja kuninkaan asetuksia. Niissä määritellään esimerkiksi valtakunnan hallintoa, virkoja, kansalaisuutta, arvonimiä, kunniamerkkejä ja muita yhteiskunnan rakenteita. Tarkoituksena ei ole vain keksiä hienolta kuulostavia sääntöjä. Samalla voidaan pohtia oikeita kysymyksiä siitä, miten valtaa pitäisi käyttää, millaista vastuuta johtamiseen kuuluu ja millainen olisi oikeudenmukainen yhteiskunta.

Valtakunnalla on omat vaakunansa, tunnuksensa ja suuri sinettinsä. Niiden suunnittelussa käytetään oikean heraldikan eli vaakunaopin sääntöjä sekä Jerusalemin historiaan liittyviä symboleja.

Osa suunnitelmista muutetaan myös oikeiksi esineiksi. Valtakunnalle voidaan valmistaa esimerkiksi kolikoita, seteleitä, sinettejä, kunniamerkkejä, kruunuja, seremoniallisia esineitä, asiakirjoja ja muita tunnuksia.

Näin tietokoneen ruudulla tai paperilla syntynyt ajatus voi vähitellen muuttua fyysiseksi esineeksi.

Taidetta, käsitöitä ja luovuutta

Taiteella ja käsityöllä on projektissa suuri merkitys. Valtakunta tarvitsee kuvia verkkosivuille, vaakunoita, koristekuvioita, postimerkkejä, juhlakortteja, setelien kuvia, kunniamerkkejä ja monia muita asioita. Mukana voi siis olla hyvin monella tavalla.

Joku voi piirtää tai maalata. Toinen voi tehdä käsitöitä tai 3D-mallinnusta. Kolmas voi valokuvata, kirjoittaa, säveltää musiikkia, tehdä verkkosivuja tai perehtyä historiaan. Uutta voidaan jatkuvasti keksiä. Joku voi suunnitella postimerkin. Toinen uuden kunniamerkin. Kolmas voi kirjoittaa artikkelin valtakunnan historiasta tai suunnitella juhlapäivän.

Ja joskus tällaisesta ajatuksesta tulee pysyvä osa valtakunnan perinnettä.

Vakavaa ja leikkisää yhtä aikaa

Kaiken ei tarvitse olla vakavaa.

Yksi Jerusalemin kuningaskunnan tärkeimmistä tarkoituksista on tekemisen ilo. Valtakunnassa saa olla kruunuja, vaakunoita, seremonioita ja näyttäviä arvonimiä yksinkertaisesti siksi, että niiden suunnitteleminen on hauskaa.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö projektissa voisi samalla olla myös vakavampia ajatuksia. Leikki, luovuus ja oppiminen eivät ole toistensa vastakohtia.

Usein juuri mielikuvitus saa ihmisen kiinnostumaan historiasta, taiteesta, yhteiskunnasta tai kulttuurista tavalla, johon pelkkä oppikirjan lukeminen ei pysty.

Jerusalem yhteisenä perintönä

Jerusalem ei ole vain keskiaikaisen kuningaskunnan nimi.

Se on vuosituhansien ajan ollut yksi maailman merkittävimmistä uskonnollisista ja kulttuurisista keskuksista. Se on erityisen tärkeä kristityille, mutta samalla sillä on syvä merkitys myös juutalaisuudelle ja islamille. Siksi Jerusalemin ei ole tarkoitus rakentaa identiteettiään vastakkainasettelulle. Päinvastoin.

Yksi projektin ihanteista on nähdä Jerusalem paikkana, joka muistuttaa historian monimutkaisuudesta mutta samalla ihmisten tarpeesta rauhaan, yhteyteen ja keskinäiseen kunnioitukseen. Jerusalemin kaltainen pieni projekti ei voi ratkaista Lähi-idän konflikteja eikä sen pidä kuvitella voivansa tehdä niin.

Se voi kuitenkin omassa pienessä mittakaavassaan pitää esillä ajatusta siitä, että Jerusalem voi olla myös yhteisen kulttuuriperinnön, rauhan ja kohtaamisen symboli.

Kristillinen perintö ja palvelu

Jerusalemin kristillisen merkityksen vuoksi kristillinen perintö kuuluu luonnollisesti valtakunnan identiteettiin. Siihen liittyvät esimerkiksi lähimmäisenrakkaus, ihmisarvo, armollisuus, vastuu, oikeudenmukaisuus ja rauha. Myös kristittyjen yhteys on yksi projektin taustalla olevista ajatuksista. Valtakunnan arvonimien tai tehtävien tarkoituksena ei siksi ole vain nostaa jotakuta muiden yläpuolelle. Ajatus on päinvastainen:

mitä suurempi asema, sitä suurempi vastuu.

Kuninkaankaan tehtävänä ei ole vain hallita. Hänen tulee kantaa vastuuta valtakunnasta ja sen ihmisistä. Samaa periaatetta voidaan soveltaa muihin tehtäviin, arvonimiin ja kunniamerkkeihin. Aseman pitäisi merkitä myös velvollisuutta tehdä jotakin hyvää. Jos valtakunta kasvaa, tämä voisi tulevaisuudessa tarkoittaa myös konkreettista palvelua: kulttuuriperinnön tunnetuksi tekemistä, hyväntekeväisyyttä, yhteisiä hankkeita tai esimerkiksi kristittyjen välisen yhteyden tukemista.

Symbolinen valtakunta voi näin saada aikaan jotakin aivan todellista.

Valtakunta, jota rakennetaan yhdessä

Jerusalemin kuningaskunnan ei ole tarkoitus tulla koskaan täysin valmiiksi. Juuri siinä on suuri osa sen viehätyksestä. Se voi kasvaa uusien ihmisten, ajatusten ja taitojen mukana.

Mukana ei tarvitse olla historioitsija, lakimies tai heraldikko. Ei tarvitse osata latinaa eikä tuntea keskiaikaa valmiiksi. Riittää, että jokin projektissa kiinnostaa. Ehkä pidät historiasta. Ehkä piirrät, maalaat tai teet käsitöitä. Ehkä olet kiinnostunut musiikista, kirjoittamisesta, tietokoneista, yhteiskunnasta, uskonnosta tai vanhoista tarinoista. Tai ehkä haluat vain nähdä, mitä kaikkea tällaisesta hieman hullusta ajatuksesta voi lopulta syntyä.

Jerusalemin kuningaskunta ei ole vain tarina, jota luetaan.

Se on maailma, jota rakennetaan itse.

Historia antaa sille juuret, mutta sen tulevaisuus syntyy niiden ihmisten käsissä, jotka haluavat olla mukana sitä rakentamassa.

Tervetuloa rakentamaan valtakuntaa

Jokainen valtakunta alkaa joskus ensimmäisestä kivestä.

Tämä valtakunta ei rakennu valloituksista eikä rajoista.

Se rakentuu historiasta, ajatuksista, taidosta, mielikuvituksesta, palvelusta ja yhdessä tekemisestä.

Ja jos historia samalla herää eloon, tuottaa iloa, opettaa jotakin uutta ja saa aikaan edes hieman hyvää, silloin siihen käytetty aika ei ole mennyt hukkaan.

Historia reviviscat, prosit delectetque.

Herätköön historia eloon, olkoon se hyödyksi ja iloksi.