Perustamisjulistus

Jerusalemin kuningaskunnan henkiin herättämisestä ja uudelleen perustamisesta sekä Jerusalemin kruunun historiallisista maista, Outremerin perinnöstä ja kruunun historiallisesta pretensiosta

Me, tämän julistuksen allekirjoittajat, tietoisina siitä perinnöstä, jonka Jerusalemin nimi kantaa, ja siitä vastuusta, jonka menneiden aikojen muistaminen asettaa eläville; muistaen ne valtakunnat, kaupungit, linnat, pyhät paikat, kansat ja ihmiset, joiden vaiheet ovat vuosisatojen saatossa liittyneet Jerusalemin nimeen; haluten vaalia historiaa, kristillistä kulttuuriperintöä, hyvän tekemistä, ihmisarvoa, uskollisuutta, palvelusta ja yhteistä vastuuta; sekä vakuuttuneina siitä, ettei historia ole tarkoitettu ainoastaan säilytettäväksi kirjoissa, arkistoissa ja museoissa, vaan myös tutkittavaksi, koettavaksi, kerrottavaksi, vaalittavaksi ja tehtäväksi eläväksi uusille sukupolville; tietoisina siitä, että valtakunnat nousevat ja katoavat, rajat muuttuvat, hallitsijasuvut vaihtuvat, linnat sortuvat ja kaupungit saavat uusia nimiä, mutta se, mikä kerran on ollut osa ihmiskunnan historiaa, ei sen tähden muutu olemattomaksi; ja tahtoen antaa tälle historialliselle muistolle uuden, rauhanomaisen, yhteisöllisen ja vastuullisen muodon meidän omassa ajassamme,

julistamme täten henkiin herätetyksi ja uudelleen perustetuksi, ammentamaan historiallisesta perinnöstään ja kantamaan sitä uuteen aikaan:

Jerusalemin kuningaskunnan

I - VALTAKUNNAN PERUSTAMISESTA JA LUONTEESTA

Jerusalemin kuningaskunta on nykyaikaan kuuluva historiallinen ja yhteisöllinen valtakunta, joka ammentaa nimensä, tunnuksensa, perinteensä ja innoituksensa keskiaikaisen Jerusalemin kuningaskunnan ja laajemman Outremerin historiallisesta perinnöstä. Se syntyy vapaasta tahdosta rakentaa yhteisö, jossa historia, perinne, seremonia, symbolit, palvelus, yhteinen vastuu ja hyvän tekeminen yhdistyvät nykyajan vastuullisuuteen. Sen tarkoituksena on antaa menneisyyden perinnölle uusi elämä tavalla, joka ei pyri palauttamaan menneiden vuosisatojen poliittista järjestystä eikä peruuttamaan historian kulkua.

Jerusalemin kuningaskunta ei väitä olevansa keskiaikaisen Jerusalemin kuningaskunnan katkeamattomasti säilynyt valtio. Se ei myöskään tämän perustamisjulistuksen nojalla väitä itselleen keskiaikaisen valtakunnan kansainvälisoikeudellista asemaa, sen aikaisia julkisoikeudellisia oikeuksia eikä sen entisten maa-alueiden nykyistä suvereniteettia. Sen jatkuvuus on ennen muuta historiallista, kulttuurista, seremoniallista ja muistollista jatkuvuutta.

Mitä muinainen valtakunta kerran oli, sitä nykyinen valtakunta ei sellaisenaan väitä olevansa. Mutta mitä siitä on jäänyt muistettavaksi, sitä nykyinen valtakunta tahtoo vaalia.

II - HISTORIAN TEKEMISESTÄ ELÄVÄKSI

Me uskomme, ettei historia elä ainoastaan siinä, mikä on säilynyt kivessä, pergamentissa, kirjoissa ja museoiden vitriineissä. Se elää myös silloin, kun sen kertomukset kerrotaan uudelleen, sen musiikki soi, sen tunnukset saavat uuden muodon, sen käsityöperinteitä tutkitaan, sen seremoniat herätetään eloon, sen kieliä käytetään, sen tapahtumia muistetaan ja sen opetuksia sovelletaan vastuullisesti uuteen aikaan.

Tämän vuoksi Jerusalemin kuningaskunta tahtoo olla paikka, jossa historian tunteminen ei merkitse menneisyyteen pakenemista vaan menneisyyden tuomista keskusteluun nykyisyyden kanssa.

Historiaa älköön palvottako sokeasti. Sitä tutkittakoon. Sen saavutuksia arvostettakoon. Sen virheet tunnustettakoon. Sen kärsimyksiä muistettakoon. Ja siitä, mikä siinä on arvokasta, rakennettakoon jotakin hyvää tulevaisuutta varten.

III - JERUSALEMIN KRUUNUSTA

Henkiin herätetyn Jerusalemin kuningaskunnan historiallista jatkuvuutta, seremoniallista valtaa ja yhteistä identiteettiä ilmentää Jerusalemin kruunu. Kruunu ei tässä merkityksessä ole ainoastaan hallitsijan päähine eikä yhden henkilön arvon merkki. Se tarkoittaa valtakunnan jatkuvuutta, sen historiallista muistia, sen tunnuksia, sen seremoniallista olemusta sekä vastuuta siitä, että Jerusalemin nimeä käytetään arvokkaasti ja hyvään tarkoitukseen.

Kruunun tehtävä on säilyttää eikä hävittää; rakentaa eikä repiä; muistaa eikä vääristää; palvella eikä sortaa. Siksi kruunun arvoa älköön koskaan mitattako sillä, kuinka laajalle sen valta voisi ulottua, vaan sillä, kuinka vastuullisesti sen nimeä kannetaan.

IV - HISTORIALLISESTA JATKUVUUDESTA

Jerusalemin kruunu tunnustaa, ettei historia tunne sellaista hetkeä, jolloin kaikki mennyt lakkaisi olemasta merkityksellistä vain siksi, että valtiollinen hallinta on päättynyt. Menneen valtakunnan muistaminen ei kuitenkaan itsessään palauta sen muinaisia oikeuksia eikä anna nykyisille ihmisille oikeutta vaatia takaisin kaikkea sitä, mikä kerran kuului menneeseen järjestykseen.

Sen vuoksi Jerusalemin kuningaskunnan historiallinen jatkuvuus merkitsee tässä julistuksessa ennen muuta nimen, perinteen, kulttuurin, seremonian, historiallisen tietoisuuden ja yhteisen muistin jatkuvuutta.

Nykyinen valtakunta tunnustaa olevansa oman aikansa yhteisö. Se ei pyri muuttumaan keskiaikaiseksi valtioksi nykyisessä maailmassa, vaan tuomaan keskiaikaisen valtakunnan muiston ja perinnön osaksi omaa, rauhanomaista ja vastuullista toimintaansa.

V - JERUSALEMIN KRUUNUN HISTORIALLISISTA MAISTA

Vaikka Jerusalemin kuningaskunta ei vaadi keskiaikaisen valtakunnan entisiä alueita nykyiseksi suvereeniksi alueekseen, se tunnustaa historiallisen yhteytensä niihin maihin, jotka kerran kuuluivat Jerusalemin kuningaskuntaan.

Näitä ovat ne kaupungit, linnat, satamat, herruudet, maakunnat, rannikkoalueet, laaksot, vuoret, tiet ja muut maat, jotka Jerusalemin kuningaskunta eri aikoina historiansa kuluessa tosiasiallisesti käsitti tai joita Jerusalemin kuninkaat, heidän vasallinsa tai heidän nimissään toimineet viranomaiset hallitsivat.

Näistä käytettäköön yhteisnimitystä Jerusalemin kruunun historialliset maat. Historialliset maat ovat valtakunnan muistissa olevia maita. Ne eivät tämän julistuksen perusteella ole sen nykyisin hallitsemia maita.

Näiden kahden asian välille vedettäköön aina selkeä raja.

VI - HISTORIALLISTEN MAIDEN LAAJUUDESTA

Koska Jerusalemin kuningaskunnan historialliset rajat eivät olleet sen koko olemassaolon ajan samat, ei kruunun historiallisille maille ole tämän julistuksen perusteella yhtä ainoaa muuttumatonta rajaviivaa.

Kun Jerusalemin kuningaskunta laatii historiallisia karttoja, seremoniallisia asiakirjoja tai muita esityksiä valtakunnan historiallisesta laajuudesta, voidaan niissä esittää jokin tietty historiallinen ajankohta taikka valtakunnan eri vaiheiden muodostama laajin historiallinen kokonaisuus. Tällaisen kartan raja on historian raja. Se ei ole käsky tulevaisuudelle. Se kertoo, missä valtakunnan historia tapahtui, eikä määrää, miten nykyisen maailman rajat tulisi vetää.

VII - OUTREMERISTA

Jerusalemin kuningaskunnan historia ei ollut yksinäinen historia. Sen rinnalla syntyivät ja elivät Latinalaisen Idän muut valtiot: Edessan kreivikunta, Antiokian ruhtinaskunta ja Tripolin kreivikunta.

Jerusalemin kruunu tunnustaa näiden olleen historiallisesti omia valtioitaan. Ne eivät olleet yksinkertaisesti Jerusalemin kuningaskunnan maakuntia, eikä tämä julistus muuta niitä sellaisiksi jälkikäteen. Niillä oli omat hallitsijansa, omat valtapoliittiset suhteensa, omat oikeudelliset perinteensä ja omat historialliset vaiheensa. Mutta niiden kohtalot kietoutuivat Jerusalemin kuningaskunnan kohtaloon sodan ja rauhan, sukulaisuuden ja liittojen, kirkon ja kaupan, pyhiinvaellusten ja yhteisen kulttuurin kautta.

Yhdessä nämä valtiot muodostivat sen historiallisen maailman, jota myöhemmät sukupolvet ovat kutsuneet nimellä Outremer, merentakainen maa.

VIII - OUTREMERIN PERINNÖSTÄ

Jerusalemin kruunu tunnustaa Jerusalemin kuningaskunnan, Edessan kreivikunnan, Antiokian ruhtinaskunnan ja Tripolin kreivikunnan muodostaman historiallisen maailman yhteiseksi kulttuuriseksi ja seremonialliseksi perinnöksi.

Tästä käytettäköön nimeä Outremerin perintö

Jerusalemin kuningaskunta katsoo tehtäväkseen vaalia tätä perintöä tutkimuksessa, seremoniassa, historiankirjoituksessa, heraldiikassa, taiteessa, musiikissa, käsityössä, opetuksessa ja muissa rauhanomaisissa muodoissa.

Se ei kuitenkaan tämän vuoksi väitä olevansa Edessan kreivikunnan, Antiokian ruhtinaskunnan tai Tripolin kreivikunnan yksinomainen oikeudellinen seuraaja. Outremer ei ole tämän julistuksen tarkoittamassa merkityksessä valloitettavaksi odottava maa. Se on muistettava maailma.

IX - KRUUNUN HISTORIALLISESTA PRETENSIOSTA

Jotta Jerusalemin kruunun historiallinen suhde sen muinaisiin maihin ja Outremerin laajempaan perintöön voitaisiin ilmaista juhlallisesti ja valtakunnan perinteen mukaisesti, julistamme kruunun ylläpitävän niihin historiallista ja seremoniallista pretensiota.

Tästä käytettäköön nimeä Jerusalemin kruunun historiallinen pretensio.

Sana pretensio ei tässä julistuksessa tarkoita kansainvälisoikeudellista aluevaatimusta eikä väitettä nykyisestä suvereniteetista. Se tarkoittaa historiallista muistamista, seremoniallista yhteyttä, kuninkaallista titulatuuria, kartografista ja heraldista perinnettä sekä oikeutta valtakunnan omassa sisäisessä ja seremoniallisessa elämässä tunnustaa se historiallinen maailma, josta valtakunnan nimi ja perinne ovat peräisin.

Näin ollen ei ole ristiriitaa siinä, että Jerusalemin kuningaskunta yhtäältä ei vaadi muinaisen valtakunnan alueita nykyiseksi suvereeniksi alueekseen ja toisaalta pitää yllä niihin historiallista pretensiota. Ensimmäinen koskee tämän päivän oikeudellista ja poliittista todellisuutta. Jälkimmäinen koskee historiaa, muistia ja seremoniaa.

X - PRETENSION LUONTEESTA

Jerusalemin kruunun historiallinen pretensio on historiallinen, titulaarinen, seremoniallinen, kulttuurinen ja muistollinen.

Se ei itsessään perusta valtakunnalle suvereniteettia. Se ei itsessään perusta rajaa. Se ei itsessään anna oikeutta maan, rakennuksen tai muun omaisuuden hallintaan. Se ei anna verotusoikeutta, poliisivaltaa, sotilaallista toimivaltaa eikä muutakaan julkisen vallan oikeutta historiallisen alueen nykyisiin asukkaisiin nähden.

Historiallisella alueella nykyisin asuva henkilö ei tämän julistuksen perusteella ole Jerusalemin kuningaskunnan alamainen eikä kansalainen. Eikä hänen tarvitse tunnustaa Jerusalemin kruunua, sen kuningasta, sen lakeja eikä sen tunnuksia. Kruunu muistaa hänelle tutun maan osana omaa historiaansa, mutta ei sen vuoksi vaadi valtaa hänen ylitseen.

XI - NYKYISEN MAAILMAN VALTIOISTA JA RAJOISTA

Jerusalemin kuningaskunta tunnustaa, että sen historiallisen muistin piiriin kuuluvat maat sijaitsevat nykyisessä maailmassa nykyisten valtioiden, kansojen, yhteisöjen ja hallintojen alueilla.

Tämä perustamisjulistus ei ratkaise eikä pyri ratkaisemaan niiden nykyisiä kansainvälisiä rajoja, suvereniteettia, valtiosääntöistä asemaa eikä niiden välisiä aluekiistoja.

Jerusalemin kruunu ei tämän asiakirjan perusteella asetu nykyisten aluekiistojen tuomariksi.

Jos sama historiallinen paikka kuuluu nykyisin kahden tai useamman osapuolen väliseen kiistaan, kruunun historiallinen pretensio ei muodosta kolmatta oikeudellista vaatimusta eikä ratkaise sitä, kumman nykyisen osapuolen vaatimus on oikea.

Kruunun historiallinen kartta ja nykyisen maailman poliittinen kartta ovat eri karttoja. Niitä älköön sekoitettako.

XII - KANSOISTA JA NYKYISISTÄ ASUKKAISTA

Mikään historiallinen muisto ei ole arvokkaampi kuin elävä ihminen. Sen vuoksi Jerusalemin kuningaskunta julistaa, ettei sen historiallista pretensiota saa käyttää perusteena yhdenkään nykyisen asukkaan oikeuksien loukkaamiseen.

Kukaan älköön historiallisen Jerusalemin nimessä joutuko luopumaan kodistaan, omaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan, kulttuuristaan, kansalaisuudestaan tai poliittisesta yhteisöstään. Kukaan älköön Jerusalemin kruunun nimessä joutuko uhkailluksi, karkotetuksi, painostetuksi, syrjityksi tai pakotetuksi.

Jos kruunu todella tahtoo kunnioittaa historiaa, sen tulee myös kunnioittaa niitä ihmisiä, jotka elävät historian mailla tänään.

XIII - RAUHAN PERIAATTEESTA

Jerusalemin kuningaskunta perustetaan rauhanomaiseksi valtakunnaksi.

Sen historiallista pretensiota ei saa koskaan käyttää perusteena sodalle, aseelliselle hyökkäykselle,
miehitykselle, alueen väkivaltaiselle valtaamiselle, voimankäytölle tai sillä uhkaamiselle, terrorismille, sabotoinnille, salamurhalle, aseelliselle kansannousulle, kapinalle, vallankaappaukselle, laillisen hallinnon väkivaltaiselle syrjäyttämiselle eikä muullekaan väkivaltaiselle toiminnalle.

Jerusalemin kuningaskunta ei tavoittele historiallisiksi katsomiaan maita asein. Se ei tavoittele niitä myöskään vallankaappauksella. Se ei tavoittele niitä salaliitolla. Se ei tavoittele niitä kapinalla. Se ei tavoittele niitä väkivaltaisten tai aseellisten ryhmien avulla. Eikä se hyväksy kruunun nimeä, vaakunaa, sinettiä, lippua, arvonimiä, ritarikuntia eikä muita valtakunnan tunnuksia käytettäväksi tällaisen toiminnan oikeuttamiseen.

Mitä historia on jättänyt muistettavaksemme, sitä emme tahdo ottaa takaisin miekalla emmekä juonella.

XIV - PUUTTUMATTOMUUDESTA

Jerusalemin kruunu ei pidä hyväksyttävänä pyrkimystä käyttää historiallista pretensiota nykyisten valtioiden sisäisiin asioihin puuttumisen perusteena.

Se ei tue hallitusten väkivaltaista horjuttamista. Se ei perusta eikä tue aseellisia tai puolisotilaallisia liikkeitä historiallisten maiden palauttamisen nimissä. Se ei anna kenellekään valtuutusta toimia kruunun nimissä vallankaappauksen, kapinan, salaisen kumoustoiminnan tai muun väkivaltaisen hankkeen edistämiseksi.

Kruunun nimi olkoon rauhan merkki eikä veruke epäjärjestykselle.

XV - RAUHANOMAISISTA YHTEYKSISTÄ HISTORIALLISIIN MAIHIN

Jos Jerusalemin kuningaskunta tahtoo ylläpitää yhteyttä historiallisiin maihinsa, sen tulee tehdä se rauhanomaisin keinoin.

Sellaisia voivat olla historian tutkimus, kulttuurinen yhteistyö, pyhiinvaellukset ja vierailut, muistomerkkien ja historiallisten kohteiden vaaliminen, hyväntekeväisyys, uskonnollinen ja ekumeeninen yhteistyö, taide, musiikki, näyttelyt, julkaisut, museotyö, ystävyystoiminta sekä muut vastaavat keinot.

Jerusalemin kuningaskunnan suhde sen historiallisiin maihin ilmetköön palveluksena eikä vaatimuksena. Missä kruunu voi tehdä hyvää, tehköön se hyvää. Missä se voi auttaa muistamaan, auttakoon se muistamaan. Missä se voi rakentaa yhteyttä ihmisten välille, rakentakoon se sitä.

XVI - MAASTA, KIINTEISTÖISTÄ JA TOSIASIALLISESTA ALUEESTA

Mikäli Jerusalemin kuningaskunta, jokin sen toimielin tai siihen liittyvä oikeushenkilö joskus tulevaisuudessa hankkii laillisesti käyttöönsä tai omistukseensa maata tai kiinteistöjä, tällainen omistus tai käyttö on erotettava historiallisesta pretensiosta.

Maan omistaminen ei itsessään tee siitä suvereenia valtioaluetta. Historiallinen pretensio ei puolestaan itsessään anna oikeutta maan omistamiseen. Jos valtakunnalle joskus muodostuu tosiasiallinen alueellinen asema, sen on perustuttava rauhanomaisuuteen, avoimuuteen, laillisuuteen ja asianomaisten toimivaltaisten tahojen suostumukseen.

Valloitus ei ole Jerusalemin kruunun hyväksymä alueen hankkimistapa.

XVII - KOLMESTA ALUEELLISESTA KÄSITTEESTÄ

Jotta tämän asian merkitys säilyisi selkeänä nyt ja tulevaisuudessa, Jerusalemin kuningaskunnan asiakirjoissa erotettakoon toisistaan seuraavat kolme käsitettä:

Ensimmäinen: tosiasiallinen alue. Tosiasiallinen alue tarkoittaa sellaista aluetta, jolla Jerusalemin kuningaskunnalla olisi kulloinkin tosiasiallinen ja lainmukainen alueellinen asema.

Toinen: historiallinen alue. Historiallinen alue tarkoittaa niitä maita, jotka historiassa kuuluivat Jerusalemin kuningaskuntaan.

Kolmas: seremoniallinen pretensio. Seremoniallinen pretensio tarkoittaa Jerusalemin kruunun historiallista, kulttuurista ja seremoniallista suhdetta sen historiallisiin maihin sekä laajempaan Outremerin perintöön.

Yhden olemassaolo ei itsestään synnytä toista. Historiallinen alue ei sen vuoksi ole nykyinen alue. Seremoniallinen pretensio ei sen vuoksi ole nykyinen suvereniteetti. Eikä tosiasiallinen omistus yksinään tee jostakin paikasta Jerusalemin historiallista maat.

XVIII - HISTORIALLISISTA KARTOISTA

Jerusalemin kuningaskunta saa laatia ja julkaista karttoja, joissa sen historialliset maat sekä Outremerin perintöpiiri esitetään niiden historiallisessa laajuudessa. Niissä voidaan käyttää valtakunnan värejä, vaakunoita, kruunua, historiallisia nimiä ja muita seremoniallisia tunnuksia.

Jos tällaisen kartan voidaan kohtuudella ajatella näyttävän nykyiseltä poliittiselta kartalta, siitä tulee kuitenkin käydä ilmi, että se kuvaa historiallisen Jerusalemin kuningaskunnan tai Outremerin historiallista ja seremoniallista perintöä. Kartan tarkoitus olkoon valaista historiaa eikä hämärtää nykyisyyttä.

XIX - HISTORIALLISISTA NIMISTÄ JA ARVONIMISTÄ

Jerusalemin kruunu voi käyttää historiallisiin kaupunkeihin, maakuntiin, herruuksiin, kreivikuntiin, ruhtinaskuntiin, linnoihin ja muihin paikkoihin liittyviä nimiä seremoniallisissa yhteyksissä. Niihin voidaan perustaa kunnia-arvoja, hovitehtäviä, ritarikunnallisia nimikkeitä, tutkimuksellisia tehtäviä ja muita historiallista perintöä ilmentäviä nimiä.

Tällainen arvonimi ei anna haltijalleen viranomaisvaltaa kyseisen paikan nykyisiin asukkaisiin eikä oikeuta häntä esiintymään kyseisen nykyisen alueen hallitsijana. Hän kantakoon paikan muistoa. Älköön hän vaatiko sen asukkailta alamaisuutta.

XX - KRUUNUN TUNNUSTEN KÄYTÖSTÄ

Jerusalemin kuningaskunnan nimeä, lippua, vaakunaa, kruunua, kuninkaallista sinettiä, ritarikuntia eikä muita valtakunnan tunnuksia saa käyttää tavalla, joka antaisi perustellun vaikutelman valtakunnan tukevan aseellista, kumouksellista, terroristista tai muutoin väkivaltaista toimintaa.

Kukaan yksityinen henkilö tai ryhmä ei voi historialliseen pretensioon vedoten ottaa itselleen oikeutta puhua kruunun puolesta ilman asianmukaista valtuutusta.

Kruunun kunniaa älköön koskaan rakennettako toisten ihmisten pelon varaan.

XXI - HISTORIAN TOTUUDESTA

Jerusalemin kuningaskunta sitoutuu kunnioittamaan historiantutkimusta. Kruunun historiallisten karttojen, julkaisujen ja seremoniallisten esitysten ei tule tarkoituksellisesti vääristää historiallista todellisuutta.

Siellä missä lähteet ovat epävarmoja, epävarmuus voidaan tunnustaa. Siellä missä tutkijat ovat eri mieltä, erimielisyys voidaan tuoda näkyviin. Siellä missä valtakunnan rajat muuttuivat, niitä ei tarvitse väkisin kuvata yhdeksi muuttumattomaksi rajaksi.

Kruunun arvo ei vähene siitä, että historia on monimutkainen. Sen arvokkuutta lisää se, että historiaa käsitellään rehellisesti.

XXII - VALTAKUNNAN TARKOITUKSESTA

Jerusalemin kuningaskunnan tehtävänä ei ole rakentaa uudelleen keskiaikaa. Sen tehtävänä on rakentaa jotain uutta keskiajan muistosta.

Se tahtoo yhdistää historian ja nykyajan; seremonian ja vastuullisuuden; kruunun ja palveluksen; perinteen ja luovuuden; muiston ja tulevaisuuden.

Tässä valtakunnassa historian ei tule olla kahle. Sen tulee olla juuri. Juuri ei pakota puuta kasvamaan takaisin sellaiseksi kuin se kerran oli. Se antaa sille voiman kasvaa edelleen.

XXIII - TÄMÄN JULISTUKSEN TARKOITUKSESTA

Tämä julistus on sekä Jerusalemin kuningaskunnan perustamisjulistus että juhlallinen ilmoitus siitä, kuinka valtakunta ymmärtää historiallisen suhteensa Jerusalemin kruunun muinaisiin maihin ja Outremerin perintöön.

Tämän asiakirjan tarkoituksena ei ole piirtää uudelleen nykyisen maailman rajoja. Sen tarkoituksena on tehdä näkyväksi historian muisti. Se ei ole sodanjulistus. Se ei ole kehotus vallankaappaukseen. Se ei ole kutsu kapinaan. Se ei ole vaatimus kaupungin, linnan, kylän, sataman eikä maakunnan luovuttamisesta. Se ei velvoita mitään nykyistä valtiota eikä ketään nykyistä ihmistä.

Se on niiden ihmisten julistus, jotka ovat päättäneet antaa historialliselle Jerusalemin kuningaskunnalle uuden, rauhanomaisen ja yhteisöllisen elämän omassa ajassamme.

XXIV - PERUSTAJIEN LUPAUKSESTA

Me, jotka tämän valtakunnan tänä päivänä henkiin herätämme ja uudelleen perustamme, lupaamme kantaa sen nimeä vastuullisesti.

Lupaamme vaalia historiaa tekemättä historiasta tekosyytä vihalle. Lupaamme kunnioittaa kruunua tekemättä kruunusta välinettä toisten alistamiseen. Lupaamme muistaa Jerusalemin historialliset maat väittämättä niiden nykyisiä asukkaita alamaisiksemme. Lupaamme vaalia Outremerin perintöä pyrkimättä rakentamaan sen mennyttä poliittista järjestystä uudelleen väkivalloin.

Lupaamme, että valtakunnan miekka, milloin sitä seremoniassa kannetaan, olkoon vallan sijasta vastuun vertauskuva. Ja lupaamme, ettei Jerusalemin kruunun nimessä tavoitella mitään sellaista, mikä edellyttäisi ihmisveren vuodattamista. Sillä jos valtakunta, joka julistaa kunnioittavansa historiaa, ei kykene oppimaan historiasta, on sen kruunu tyhjä koriste.

XXV - JULISTUKSEN PÄÄTÖSSANAT

Valtakunnat tulevat ja menevät. Muurit kohoavat ja sortuvat. Satamat täyttyvät hiekasta. Tiet unohtuvat. Kruunut vaihtavat kantajaansa. Lippuja nostetaan ja lasketaan. Rajapyykit siirtyvät. Mutta muisti voi säilyä sielläkin, missä valta on lakannut.

Meidän tehtävämme ei ole kumota historian kulkua. Meidän tehtävämme ei ole palauttaa väkivalloin sitä maailmaa, joka kerran oli. Meidän tehtävämme on muistaa. Muistaa Jerusalem. Muistaa sen kuningaskunta. Muistaa Akre ja Jaffa, Galilea ja Transjordania, linnat, satamat ja pyhiinvaeltajien tiet. Muistaa Edessa. Muistaa Antiokia. Muistaa Tripoli. Muistaa Outremer. Muistaa ne, joiden nimet tunnetaan, ja ne lukemattomat, joiden nimet ovat kadonneet. Muistaa historian kunnia, mutta myös sen kärsimykset. Ja tehdä tästä muistamisesta jotakin, mikä ei hajota vaan rakentaa.

Sen tähden me lausumme tämän päivän ja kaikkien tulevien päivien kuultavaksi: Me herätämme valtakunnan henkiin, mutta emme herätä henkiin sen sotia. Me palautamme kruunun muistoon, mutta emme vaadi sen muinaisia maita miekalla. Me kannamme Jerusalemin nimeä, mutta tahdomme kantaa sitä rauhassa. Me tunnemme historiamme. Me vaalimme perintöämme. Me muistamme maamme. Mutta me emme ota niitä takaisin miekalla emmekä juonella.

Sillä kruunun arvo ei ole siinä, kuinka monta maata se kykenee ottamaan, vaan siinä, kuinka uskollisesti se kykenee muistamaan; ei siinä, kuinka moni sitä pelkää, vaan siinä, kuinka paljon hyvää sen nimessä tehdään; eikä siinä, kuinka kauas sen rajat ulottuvat, vaan siinä, kuinka kunniallisesti sen nimeä kannetaan.

Ja niin perustamme Jerusalemin kuningaskunnan meidän aikanamme uudelleen eläväksi yhteisöksi, joka katsoo menneisyyteen kunnioituksella, nykyisyyteen vastuulla ja tulevaisuuteen toivolla.

Historia reviviscat, prosit delectetque.

Historia herätköön eloon, hyödyttäköön ja ilahduttakoon.

Tämän vakuudeksi olemme omakätisesti allekirjoittaneet tämän perustamisjulistuksen ja vahvistaneet tahtomme perustaa Jerusalemin kuningaskunnan sekä vaalia sen kruunun historiallista perintöä tässä asiakirjassa määrätyllä rauhanomaisella tavalla.

Annettu ja allekirjoitettu
Jerusalemin kuningaskunnan perustamisen päivänä, ensimmäisenä elokuuta Herra vuonna kaksituhattakaksikymmentäkuusi.