Säädöskokoelma v. 2026

KUNINKAAN ASETUS HOVIKAPPALAISESTA JA VALTAKUNNANKAPPALAISESTA

A12-2026

Annettu Jerusalemin kuningaskunnassa 12. elokuuta 2026.

Perustuslain 3, 4, 16, 24 ja 74 §:n mukaisesti kuningashuoneen kirkollisen palvelun sekä Jerusalemin kuningaskunnan vapaaehtoisen kristillisen hengellisen toiminnan järjestämiseksi säädetään Kuninkaan asetuksena seuraavaa:

I LUKU - Yleiset säännökset

1 § Asetuksen tarkoitus

Tässä asetuksessa säädetään Jerusalemin kuningaskunnan hovikappalaisen ja valtakunnankappalaisen kirkollisista hoviviroista, niiden asemasta, tehtävistä, nimittämisestä sekä keskinäisestä suhteesta. Mitä tässä asetuksessa säädetään Kuninkaasta, sovelletaan vastaavasti hallitsevaan Kuningattareen.

2 § Kaksi erillistä kappalaisen virkaa

Jerusalemin kuningashuoneessa ovat seuraavat erilliset kirkolliset hovivirat:

1. hovikappalainen, joka palvelee hallitsijaa ja kuninkaallista perhettä heidän henkilökohtaisessa hengellisessä elämässään; sekä
2. valtakunnankappalainen, joka palvelee valtakunnan yhteistä ja vapaaehtoista kristillistä hengellistä toimintaa, Kruunun kirkollisia seremonioita sekä suhteita kristillisiin kirkkoihin ja muihin uskonnollisiin yhteisöihin.

Sama henkilö voidaan nimittää samanaikaisesti molempiin virkoihin.

3 § Virkojen kirkollinen luonne

Hovikappalaisen ja valtakunnankappalaisen virat ovat perustuslain 24 §:ssä tarkoitettuja kuningashuoneen kirkollisia hovivirkoja.

Virka ei itsessään anna henkilölle pappeutta, piispallista asemaa, sakramentaalista toimivaltaa, julkista valtaa eikä kirkollista määräysvaltaa. Viranhaltijalla ei virkansa perusteella ole oikeutta johtaa tai valvoa uskonnollista yhteisöä taikka puuttua sen sisäiseen järjestykseen.

Virkaan kuuluvaa kirkollista toimintaa voidaan hoitaa vain siinä laajuudessa kuin viranhaltijan oma kirkollinen vihkimys, hänen kirkkonsa järjestys sekä perustuslain turvaama uskonnon ja omantunnon vapaus sen sallivat.

II LUKU - Hovikappalainen

4 § Hovikappalaisen asema

Hovikappalainen on hallitsijan ja kuninkaallisen perheen henkilökohtainen hengellinen palvelija ja neuvonantaja.

Hovikappalainen kuuluu Kuninkaalliseen hoviin ja toimii suoraan hallitsijan alaisuudessa.

5 § Hovikappalaisen tehtävät

Hovikappalaisen tehtävänä on erityisesti:

1. palvella hallitsijaa ja kuninkaallisen perheen jäseniä hengellisissä asioissa;
2. antaa heidän pyynnöstään sielunhoitoa ja hengellistä ohjausta;
3. rukoilla hallitsijan ja kuninkaallisen perheen kanssa ja heidän puolestaan;
4. toimittaa kuningashuoneen yksityisiä jumalanpalveluksia, rukoushetkiä ja hartauksia;
5. avustaa kuninkaallisen perheen jäsenten elämänvaiheisiin liittyvissä kirkollisissa toimituksissa;
6. olla hallitsijan käytettävissä hengellisenä ja eettisenä neuvonantajana; sekä
7. suorittaa muut hallitsijan hänelle uskomat hänen pappisvirkaansa soveltuvat tehtävät.

6 § Sielunhoidollinen luottamuksellisuus

Hovikappalaisen hallitsijalle tai kuninkaallisen perheen jäsenelle antama sielunhoito on ehdottoman luottamuksellista sen kirkollisen järjestyksen mukaisesti, johon hovikappalainen kuuluu.

Hovikappalainen ei toimi sielunhoidollisissa asioissa julkisen vallan käyttäjänä eikä Hovikanslian edustajana.

7 § Hovikappalaisen asema kuninkaallisen perheen sisällä

Kuninkaallisen perheen jäsenellä on oikeus käyttää myös oman kirkkonsa tai muun valitsemansa papin hengellisiä palveluja.

Hovikappalaisen virka ei rajoita kuninkaallisen perheen jäsenen uskonnonvapautta eikä oikeutta omaan hengelliseen elämäänsä.

8 § Hovikappalaisen arvonimi

Hovikappalaisen virkaan ei sellaisenaan liity aatelisarvoa, kunnianimekettä eikä erityistä aatelista arvotyyliä.

Hovikappalainen käyttää omaan pappisvirkaansa ja mahdolliseen muuhun asemaansa kuuluvaa arvonimeä.

Hovikappalaiselle voidaan muulla perusteella myöntää kunniamerkki, aatelisarvo tai muu kunnianosoitus, mutta tämä ei johdu hovikappalaisen virasta.

III LUKU - Valtakunnankappalainen

9 § Valtakunnankappalaisen asema

Valtakunnankappalainen on Jerusalemin kuningashuoneen korkein kristillinen kirkollis-seremoniallinen hovivirkamies.

Hän edistää ja järjestää valtakunnan yhteistä vapaaehtoista kristillistä hengellistä toimintaa sekä toimii hallitsijan ensisijaisena neuvonantajana Kruunun kirkollisia, ekumeenisia ja uskontojen välisiä suhteita koskevissa kysymyksissä.

Valtakunnankappalainen toimii tehtävässään hallitsijan alaisuudessa oman pappisvirkansa ja omantuntonsa velvoittamana. Virka ei anna hänelle yleistä hengellistä johtovaltaa valtakunnan kansalaisiin eikä määräysvaltaa mihinkään uskonnolliseen yhteisöön.

10 § Valtakunnankappalaisen tehtävät

Valtakunnankappalaisen tehtävänä on erityisesti:

1. suunnitella ja järjestää valtakunnan yhteistä, vapaaehtoista kristillistä hengellistä toimintaa;
2. toimittaa hallitsijan kruunajaiset tämän asetuksen 11 §:ssä säädetyllä tavalla;
3. johtaa tai toimittaa muut Kruunua tai valtakuntaa koskevat kirkolliset seremoniat siinä laajuudessa kuin sovellettavat säädökset, vahvistetut kaavat ja hänen kirkollinen toimivaltansa sallivat;
4. osallistua hallitsijanvalaan, kuninkaallisiin hautajaisiin, muistopalveluksiin ja muihin kruunua koskeviin kirkollisiin seremonioihin;
5. valmistella ja ylläpitää kuningashuoneen kirkollisia kaavoja;
6. järjestää valtakunnan yhteisiä vapaaehtoisia rukous-, hartaus- ja jumalanpalvelustilaisuuksia;
7. edistää kristillistä hengellistä elämää perustuslain, uskonnonvapauden ja uskonnollisten yhteisöjen tasapuolisen kohtelun mukaisesti;
8. hoitaa hallitsijan valtuuttamana Kruunun kirkollisia ja ekumeenisia suhteita kristillisiin kirkkoihin ja yhteisöihin sekä edistää rauhanomaista vuoropuhelua muiden uskonnollisten yhteisöjen kanssa;
9. edustaa valtakuntaa kirkollisissa, ekumeenisissa ja uskontojen välisissä yhteyksissä hallitsijan valtuuttamana;
10. neuvoa hallitsijaa kristillistä perintöä, uskonnollista elämää ja eettisiä kysymyksiä koskevissa asioissa; sekä
11. suorittaa muut hänelle säädöksellä tai hallitsijan määräyksellä annetut kirkolliset ja seremonialliset tehtävät, kuitenkin vain tämän asetuksen ja perustuslain mukaisen toimivaltansa rajoissa.

11 § Kruunajaiset

Jerusalemin kuningaskunnan hallitsijan kruunauksen toimittaa lähtökohtaisesti valtakunnankappalainen vahvistetun kruunajaiskaavan mukaisesti, jollei kruunajaisia koskevassa erityissäädöksessä tai vahvistetussa kaavassa toisin määrätä.

Jos valtakunnankappalaista ei ole nimitetty, hän on estynyt tai sovellettava kruunajaissäädös niin määrää, kruunauksen voi toimittaa hovikappalainen tai muu tehtävään soveltuva vihitty pappi asianmukaisen toimivaltaisen tahon määräyksestä.

Jos sama henkilö toimii sekä hovikappalaisena että valtakunnankappalaisena ja toimittaa kruunauksen valtakunnankappalaiselle kuuluvassa tehtävässä, hänen katsotaan toimivan siinä valtakunnankappalaisen virassaan.

12 § Muut kuninkaalliset toimitukset

Valtakunnankappalainen toimii ensisijaisena toimittajana sellaisissa kirkollisissa toimituksissa, jotka koskevat Kruunua tai valtakuntaa kokonaisuutena.

Hovikappalainen toimii ensisijaisena pappina kuninkaallisen perheen henkilökohtaisissa ja yksityisissä toimituksissa.

Hallitsija voi erityisestä syystä määrätä tehtävänjaosta toisin ottaen huomioon sovellettavat säädökset, vahvistetut kaavat sekä asianomaisten pappien kirkollisen toimivallan.

IV LUKU - Pyhän kaupungin kappalainen

13 § Virka-arvonimi

Valtakunnankappalaisen viranhaltija käyttää virkansa ajan arvonimeä:

Pyhän kaupungin kappalainen.

Arvonimi kuuluu valtakunnankappalaisen virkaan eikä sitä myönnetä erillisellä erioikeuskirjalla.

14 § Arvotyyli

Pyhän kaupungin kappalaisen virallinen arvotyyli on:

Hänen Armonsa, Pyhän kaupungin kappalainen.

Suorassa muodollisessa puhuttelussa käytetään muotoa:

Teidän Armonne.

Virallisessa kirjallisessa yhteydessä voidaan käyttää esimerkiksi muotoa:

Hänen Armonsa N.N., Pyhän kaupungin kappalainen.

15 § Arvoasteikko

Pyhän kaupungin kappalaisen virka-arvonimi vastaa valtakunnan seremoniallisessa arvoasteikossa herttuan arvoa.

Se sijoittuu etusijajärjestyksessä suurherttuan ja suurherttuattaren jälkeen sekä markiisin ja markiisittaren edelle, samaan arvoluokkaan herttuoiden ja herttuattarien kanssa.

Kirkollisessa tai valtakunnan hengelliseen elämään liittyvässä virallisessa tilaisuudessa Pyhän kaupungin kappalainen käy saman arvoluokan maallisten aatelisten edellä.

16 § Arvonimen oikeudellinen luonne

Pyhän kaupungin kappalaisen arvonimi on virkaan sidottu virka-arvonimi, eikä se ole aatelisarvo.

Se:

1. ei ole periytyvä;
2. ei siirry viranhaltijan puolisolle tai jälkeläisille;
3. ei anna paikkaa aatelissuvussa; eikä
4. synnytä muita aatelisarvoon kuuluvia oikeuksia.

Oikeus arvonimeen ja arvotyyliin alkaa valtakunnankappalaisen virkaan nimittämisestä ja päättyy viran päättyessä.

17 § Entinen valtakunnankappalainen

Viran päätyttyä entinen valtakunnankappalainen ei käytä arvotyyliä Hänen Armonsa eikä arvonimeä Pyhän kaupungin kappalainen, jollei hallitsija erityisestä ansiosta myönnä hänelle oikeutta kunnianimikkeeseen.

Hallitsija voi erityisestä syystä myöntää tehtävässä ansiokkaasti palvelleelle entiselle valtakunnankappalaiselle arvonimen Pyhän kaupungin emerituskappalainen.

Emeritusarvonimeen ei ilman eri määräystä liity Hänen Armonsa -arvotyyliä eikä herttuaa vastaavaa etusijaa.

V LUKU - Ekumeeniset ja uskonnolliset suhteet

18 § Uskonnollisten yhteisöjen kunnioittaminen

Valtakunnankappalaisen tulee tehtävässään kunnioittaa kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen omaa oppia, järjestystä ja itsenäisyyttä sekä kaikkien uskonnollisten yhteisöjen perustuslain mukaista tasapuolista kohtelua.

Valtakunnankappalaisen asema ei anna hänelle oikeutta käyttää kirkollista tai muuta uskonnollista määräysvaltaa yhteisössä, joka ei oman järjestyksensä perusteella kuulu hänen kirkollisen toimivaltansa piiriin, eikä puuttua yksilön uskonnon tai omantunnon vapauteen.

19 § Ekumeeninen ja uskontojen välinen tehtävä

Valtakunnankappalainen pyrkii rakentamaan ja ylläpitämään hyviä suhteita eri kristillisiin kirkkoihin ja yhteisöihin sekä edistämään rauhanomaista vuoropuhelua muiden uskonnollisten yhteisöjen kanssa.

Hänen tehtävänään on erityisesti edistää:

1. kristittyjen keskinäistä kunnioitusta;
2. yhteistä rukousta silloin, kun se on kirkkojen järjestysten mukaan mahdollista;
3. kristillisten yhteisöjen välistä vuoropuhelua;
4. rauhan, ihmisarvon, lähimmäisenrakkauden ja hyväntekeväisyyden edistämistä; sekä
5. Jerusalemin kristilliseen merkitykseen liittyvää yhteistä ymmärrystä sekä eri uskontojen rauhanomaista rinnakkaiseloa ja vuoropuhelua.

20 § Valtakunnan edustaminen

Valtakunnankappalainen voi hallitsijan valtuuttamana edustaa Jerusalemin kuningaskuntaa kirkollisissa, ekumeenisissa ja uskontojen välisissä tilaisuuksissa.

Edustaessaan valtakuntaa hän toimii valtakunnankappalaisen virassaan eikä oman kirkkonsa puolesta, ellei asiasta ole erikseen sovittu. Edustustehtävä ei anna hänelle oikeutta tehdä valtakuntaa sitovia sopimuksia tai käyttää muuta julkista toimivaltaa ilman erillistä perustuslakiin tai lakiin perustuvaa valtuutta.

VI LUKU - Valtakunnan hengellinen elämä

21 § Hengellisen elämän järjestäminen

Valtakunnankappalainen huolehtii siitä, että valtakunnan vapaaehtoiselle yhteiselle kristilliselle hengelliselle toiminnalle luodaan sen koon ja käytettävissä olevien voimavarojen mukaiset edellytykset. Osallistuminen tällaiseen toimintaan on aina vapaaehtoista, eikä osallistumattomuus saa vaikuttaa henkilön kansalaisoikeuksiin, julkiseen asemaan tai kohteluun.

Tähän voi kuulua erityisesti:

1. jumalanpalveluksia;
2. rukoushetkiä;
3. hartauksia;
4. raamatunlukua ja opetusta;
5. hengellisiä juhlapäiviä;
6. kuningashuoneen ja valtakunnan merkkipäiviin liittyviä kirkollisia toimituksia;
7. hyväntekeväisyys- ja lähimmäistyötä; sekä
8. muuta kristillistä toimintaa.

22 § Vuosittaiset kirkolliset tilaisuudet

Valtakunnankappalainen voi esittää hallitsijalle valtakunnan vuosittaiseen kalenteriin otettavia kirkollisia juhla-, muisto- ja rukouspäiviä.

Hallitsija vahvistaa valtakunnalliset kirkolliset merkkipäivät erikseen. Merkkipäivän vahvistaminen ei velvoita ketään osallistumaan uskonnonharjoitukseen.

23 § Kirkolliset kaavat

Valtakunnankappalainen valmistelee valtakunnan ja kuningashuoneen käyttöön tarvittavat kirkolliset kaavat yhteistyössä asianomaisten pappien ja tarvittaessa muiden asiantuntijoiden kanssa.

Hallitsija vahvistaa sellaiset kaavat, jotka koskevat Kruunua tai valtakunnan virallisia seremonioita.

Kaavan vahvistaminen valtakunnan käyttöön ei muuta sen kirkollista luonnetta eikä anna hallitsijalle kirkollista vihkimys-, oppi- tai määräysvaltaa.

VII LUKU - Nimittäminen ja viran päättyminen

24 § Kelpoisuus

Hovikappalaiseksi ja valtakunnankappalaiseksi voidaan nimittää henkilö, joka on asianmukaisesti vihitty kristilliseen pappisvirkaan tai muuhun siihen rinnastettavaan kristilliseen hengelliseen virkaan. Kelpoisuusvaatimus perustuu näiden hovivirkojen nimenomaiseen kristilliseen kirkolliseen luonteeseen.

Viranhaltijan tulee olla hyvämaineinen ja hänen tulee voida hoitaa tehtävää oman kirkkonsa järjestystä ja omaatuntoaan loukkaamatta. Kelpoisuusvaatimus ei muuta muiden uskonnollisten yhteisöjen tai niiden jäsenten perustuslaillista asemaa.

25 § Nimittäminen

Hallitsija nimittää hovikappalaisen ja valtakunnankappalaisen perustuslain 24 §:n nojalla.

Nimittämisestä annetaan kirjallinen nimityskirja.

Valtakunnankappalaisen nimityskirjassa todetaan samalla hänen oikeutensa käyttää Pyhän kaupungin kappalaisen arvonimeä ja siihen kuuluvaa arvotyyliä.

26 § Virkavakuutus

Ennen tehtävänsä vastaanottamista valtakunnankappalainen antaa hallitsijalle seuraavan tai sisällöltään sitä vastaavan virkavakuutuksen:

“Minä lupaan hoitaa minulle uskotun valtakunnankappalaisen viran uskollisesti, totuudellisesti ja kristillisen uskon, lähimmäisenrakkauden ja hyvän omantunnon mukaisesti; kunnioittaa Jerusalemin kuningaskunnan perustuslakia, uskonnon ja omantunnon vapautta sekä uskonnollisten yhteisöjen tasapuolista kohtelua; palvella valtakuntaa ja sen kansalaisia puolueettomasti sekä neuvoa hallitsijaa rehellisesti ja hyvän omantunnon mukaisesti.”

Virkavakuutus voidaan antaa kirjallisesti tai juhlallisessa kirkollisessa toimituksessa.

27 § Virasta eroaminen

Hovikappalainen tai valtakunnankappalainen voi luopua hovivirastaan ilmoittamalla siitä kirjallisesti hallitsijalle.

Hallitsija vahvistaa viran päättymisen kirjallisella päätöksellä ja määrää tarvittaessa tehtävien luovuttamisesta.

28 § Virasta vapauttaminen

Hallitsija voi perustuslain 24 §:n nojalla vapauttaa hovikappalaisen tai valtakunnankappalaisen hovivirastaan harkintansa mukaan.

Vapauttaminen on kuningashuoneen hovivirkaa koskeva päätös eikä edellytä tuomioistuimen päätöstä, jollei laissa jonkin erillisen palvelussuhteen osalta toisin säädetä.

Jos vapauttaminen tapahtuu vastoin viranhaltijan tahtoa, hänelle on mahdollisuuksien mukaan varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen päätöstä. Kuuleminen ei rajoita hallitsijalle perustuslain 24 §:ssä kuuluvaa oikeutta vapauttaa hovivirkamies tehtävästään. Hovivirasta vapauttaminen ei itsessään vaikuta henkilön pappeuteen tai asemaan hänen omassa kirkossaan.

VIII LUKU - Virkojen keskinäinen suhde

29 § Tehtävänjako

Hovikappalainen vastaa ensisijaisesti kuninkaallisen perheen henkilökohtaisesta hengellisestä palvelusta.

Valtakunnankappalainen vastaa ensisijaisesti valtakunnan vapaaehtoisen yhteisen kristillisen hengellisen toiminnan järjestämisestä, Kruunun kirkollisista seremonioista ja ulkoisista kirkollisista sekä ekumeenisista suhteista.

Viranhaltijoiden tulee toimia yhteistyössä niissä asioissa, jotka koskevat sekä kuningashuonetta että valtakunnan hengellistä elämää.

30 § Sama henkilö molemmissa viroissa

Jos sama henkilö toimii hovikappalaisena ja valtakunnankappalaisena, hänen on tehtävää hoitaessaan erotettava toisistaan kummankin viran luonne.

Kun hän toimii hallitsijan tai kuninkaallisen perheen henkilökohtaisena sielunhoitajana, hän toimii hovikappalaisena.

Kun hän toimittaa kruunajaiset, edustaa valtakuntaa kirkollisessa yhteydessä tai järjestää valtakunnan yhteistä hengellistä toimintaa, hän toimii valtakunnankappalaisena.

Hovikappalaisena saatuja luottamuksellisia tietoja ei saa käyttää valtakunnankappalaisen virkatehtävissä.

IX LUKU - Suhde Hoviin ja valtakunnan hallintoon

31 § Hovikappalainen osana Hovia

Hovikappalainen kuuluu Kuninkaalliseen hoviin.

Hänen hallinnollisesta asemastaan säädetään lisäksi Kuninkaallista hovia ja Hovikansliaa koskevassa asetuksessa.

32 § Valtakunnankappalaisen institutionaalinen asema

Valtakunnankappalainen kuuluu kuningashuoneeseen kirkollis-seremoniaalisena hovivirkamiehenä. Hänen tehtävänsä voivat koskea koko valtakunnalle tarjottavaa vapaaehtoista kristillistä hengellistä toimintaa, mutta hän ei tämän perusteella kuulu valtionhallintoon eikä käytä julkista valtaa.

Valtakunnankappalainen ei ole valtakunnanneuvoston jäsen eikä valtiopäivien toimielin pelkästään virkansa perusteella.

Valtakunnanneuvosto tai valtiopäivät voivat kutsua valtakunnankappalaisen kuultavaksi silloin, kun käsiteltävä asia olennaisesti koskee valtakunnan kristillistä perintöä, uskonnollisia suhteita tai hänen hovivirkansa toimialaa.

33 § Poliittinen riippumattomuus

Hovikappalaisen ja valtakunnankappalaisen tulee hovivirkaa hoitaessaan pidättäytyä käyttämästä virkaansa puoluepoliittisen toiminnan edistämiseen.

Erityisesti valtakunnankappalaisen tulee pyrkiä palvelemaan koko valtakuntaa riippumatta kansalaisten poliittisista näkemyksistä, kirkollisesta taustasta, uskonnosta tai vakaumuksesta. Tämä pykälä ei rajoita viranhaltijan yksityiselämässä hänelle kuuluvia sanan-, mielipiteen-, uskonnon-, kokoontumis- tai yhdistymisvapauksia.

X LUKU - Perustamisvaiheen määräykset

34 § Virkojen hoitaminen perustamisvaiheessa

Valtakunnan perustamisvaiheen aikana sama henkilö voi hoitaa hovikappalaisen ja valtakunnankappalaisen virkaa.

Jos valtakunnankappalaista ei vielä ole nimitetty, hovikappalainen voi hallitsijan määräyksestä väliaikaisesti hoitaa valtakunnankappalaiselle tässä asetuksessa kuuluvia tehtäviä siinä laajuudessa kuin hänen kirkollinen asemansa, tämä asetus ja perustuslaki sen sallivat.

35 § Ensimmäiset kruunajaiset

Jerusalemin kuningaskunnan ensimmäisten kruunajaisten toimittaja määräytyy perustamisvaiheen järjestelyistä annetun A0-2026:n, vahvistetun kruunajaiskaavan ja muiden sovellettavien säädösten mukaisesti. Jos toimittaja on samanaikaisesti hovikappalainen ja valtakunnankappalainen, hänen katsotaan toimivan siinä virassa, johon kyseinen kruunajaissäädös tai kaava tehtävän osoittaa.

Kruunajaiskaavassa hovikappalaiselle, valtakunnankappalaiselle tai muulle kruunauksen toimittavalle papille osoitettuja tehtäviä sovelletaan kulloinkin kruunajaiset toimittavaan pappiin hänen oman kirkollisen toimivaltansa rajoissa.

XI LUKU - Erinäiset säännökset

36 § Virkamerkit

Hallitsija voi vahvistaa valtakunnankappalaiselle ja hovikappalaiselle virkamerkin, virkapuvun tai muun heidän tehtäväänsä ilmaisevan tunnuksen.

Valtakunnankappalaisen mahdollinen virkamerkki kuuluu virkaan ja palautuu viran päättyessä Kruunulle.

37 § Tarkemmat määräykset

Hallitsija voi antaa tarkempia määräyksiä hovikappalaisen ja valtakunnankappalaisen tehtävistä, virka-asusta, seremoniallisesta asemasta ja toiminnasta. Tällaisilla määräyksillä ei voida luoda julkista toimivaltaa, rajoittaa perusoikeuksia eikä puuttua uskonnollisten yhteisöjen itsenäisyyteen vastoin perustuslakia tai lakia.

38 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan heti. Siltä osin kuin tämän asetuksen nojalla poikkeuksellisesti järjestetään julkista hallintoa, sovelletaan perustuslain 17 §:n mukaista väliaikaisuutta; kuningashuoneen sisäistä ja kirkollis-seremoniallista hovijärjestystä koskevat määräykset perustuvat perustuslain 24 §:ään.

Kaiken tämän vakuudeksi ja vahvistukseksi olemme omakätisellä allekirjoituksellamme tämän asetuksen vahvistaneet ja käskeneet siihen Kuninkaallisen sinettimme painettavaksi sekä Jerusalemin kuningaskunnan valtion sinetin liitettäväksi.

Annettu 12. elokuuta Armon vuonna 2026 ja hallituskautemme ensimmäisenä vuonna.

Tuomas
Jerusalemin Kuningas